KAIPAATKO MAALAISJÄRKEÄ?

Kotimainen maatalous tai lihan syöminen eivät aiheuta ilmastokriisiä eikä niiden lopettaminen pelasta siltä.

Jos lennämme Helsingistä Bangkokiin ja takaisin, aiheutamme Finnairin laskureilla 2,8-kertaiset hiilidioksidipäästöt verrattuna siihen, jos jätämme naudanlihan syömisen vuodeksi. Keskikokoinen koira syö enemmän kuin ihminen, joten koira aiheuttaa syömisellään 1,5 –kertaiset kasvihuonepäästöt verrattuna lihaa syövään omistajaansa. Vastaavasti vähäpäästöinen auto tuo 2,5 –kertaiset ympäristöhyödyt.

On totta, että kasvisten osuutta ruokavaliossa tulisi lisätä sekä kasvisruokavaihtoehtoja voisi olla enemmän, mutta suomalaisesta lihasta luopuminen ei ratkaise ilmastokriisiä. Suomessa tuotettu liha ja maito ovat eettisesti tuotettuja ja eläimiä kohdellaan hyvin. Meillä on toimivat eläinlääkäripalvelut ja valvontakoneisto. Kotimainen ruoka on puhdasta ja se on tuotettu maailman puhtaimmalla vedellä ja ilmalla. Jokainen maitopurkkikin voidaan jäljittää, miltä tuotantotilalta se on lähtöisin.

Suomessa eläimille ei syötetä maissia eikä soijaa, jonka tuottaminen on aiheuttanut Etelä-Amerikassa luonnoltaan monimuotisten tärkeiden elinympäristöjen raivaamista rehupelloiksi. Se ei kuulosta ympäristöystävälliseltä. Pohjoisissa oloissamme märehtijät voivat hyödyntää nurmea, joka on muun muassa turvemaihin verrattuna ilmastoystävällinen ratkaisu. Muun muassa Valio käynnisti hankkeen, jossa tähdätään siihen, että tulevaisuudessa maidon hiilijalanjälki olisi nolla. Kunnianhimoinen tavoite on mahdollista saavuttaa, jos nurmipeltojen hiilensidontaa saadaan lisättyä merkittävästi ja jos lannan sisältämä energia hyödynnetään korvaamaan fossiilisia polttoaineita. Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan myös uusia teknologioita.

Meidän pitäisi vähentää ulkomaisen lihan tuontia ja panostaa kotimaiseen tuotantoon. Jos suomalaista lihatuotantoa rajoitetaan, sitä tuotaisiin ulkomailta entistä enemmän. Olisi järjetöntä lisätä lihatuotantoa niissä maissa, joissa eläinten hyvinvointi ja eettisyys eivät ole Suomen tasolla. Myös kuljetukset ja sitä myöten päästöt lisääntyisivät. On aivan käsittämätöntä, että Suomeen tuodaan niin paljon ulkomaista lihaa ja maitotuotteita, vaikka meillä olisi myös kotimaista tuotantoa.

Haluatko sinä syödä eteläamerikkalaista hormonihärkää tai maistuisiko eteläeurooppalainen, antibiooteilla
höystetty sisäfile?

Tuotantoketjuja tulisi lyhentää kaikin keinoin, jolloin ruuan tuottaja voisi saada työpanoksestaan edes kohtuullisen korvauksen. Maitolitran tai lihakilon hinnat laskevat, mutta esimerkiksi rehukustannukset nousevat. Käsittämättömän hintayhtälön on ollut mahdollista syntyä, koska maatalousyrittäjät eivät voi lakkoilla.

Kunnat voisivat lisätä lähiruuan osuutta kouluruuissa, jotta koululaiset saisivat kouluruokana omalla alueella tuotettuja luomukasviksia, marjoja, mehuja, paikallista kalaa ja niin edelleen. Koulujen, kuin myös ravintoloiden ruokalistat ovat usein
lapsille melko karua luettavaa: teollisesti tuotettua ja prosessoitua massatavaraa, joka ei riitä kasvavalle lapselle terveelliseksi energianlähteeksi. Se, mihin me suomalaiset voisimme kiinnittää huomiota, on ruuan tuhlaaminen. Meillä Suomessa heitetään 400 miljoonaa kiloa vuodessa syömäkelpoista, puhdasta ruokaa roskiin! On kestämätön ajatus, että meillä on pienituloisia, ruoka-apua tarvitsevia ihmisiä, kun samaan aikaan toisaalla ruokaa törsätään ja heitetään roskiin. Monessa yksikössä lämmintä ruokaa jää yli, mutta sitä ei anneta tai edes myydä edullisemmalla hinnalla ulos. Eikö nämä kuluta ympäristöä?

Teeppä sinäkin ilmastoteko äläkä tuhlaa ruokaa.


Sanna Luoma,
maitotilalla kasvanut kotimaisen ruuan ja yrittäjien puolustaja