Mistä te tiedätte, että kaivoslaki on huono?

Tarkennan heti alkuun: en henkilökohtaisesti kannata yhdenkään kaivosluvan myöntämistä, mikäli sen toiminta vie elintilaa muilta elinkeinoilta (matkailulta tai porotaloudelta) tai jonka lupahakemuksissa on epäselvyyttä. Lappi tarvitsee kaikkia elinkeinojaan. Mutta mikäli te vaaditte jonkin lain muuttamista sillä perusteella, että laki on huono, edellytän edes jonkinlaista lainsoveltamisen sekä oikeuskäytännön tuntemista.

Kaivoslaki on herättänyt viimepäivinä paljon keskustelua: alkuun monet ryntäsivät etujoukoissa vaatimaan kaivoslain muuttamista ja ulkomaisten yhtiöiden ryöstöretkien pysäyttämistä. Tarkoitus on osittain saattanut olla aivan hyvä ja jopa kannatettava: Kaivosyhtiöt eivät saisi viedä puoli-ilmaiseksi luonnonvarojamme eikä jättää valtiota maksumieheksi. Sen sijaan äänekkäät kaivoslain muuttamisvaatimukset ovat saaneet minut hymyilemään. Jos ei tunne lain sisältöä eikä sen soveltamiskäytäntöä, eikä kykene perustelemaan, mikä pykälä on huonosti muotoiltu, on turha rummuttaa, että kaivolakia pitää muuttaa. Teillä taitaa nyt mennä lait sekaisin!

Tai sitten muut syyt ajavat asiantuntemuksen ohi.

Tällä hetkellä voimassa oleva v.2011 kaivoslaki toi lukuisia muutoksia vanhaan kaivoslakiin verrattuna: ympäristöharkintaa kaivoslupien myöntämisessä on lisätty, kunnan vaikuttamismahdollisuuksia ja kuulemismenettelyjä on lisätty, saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana ja poronhoidon asemaa on vahvistettu. Näin esimerkkinä mainitakseni.

Uutta kaivoslakia ei ole vielä käytännössä testattu, sillä yhtäkään kaivoslupaa ei ole vielä uuden lain voimassaolon aikana myönnetty. Mistä te siis tiedätte, että kaivoslaki on huono? Anteeksi vain, mutta mikä kohta kaivoslaissa antaa ulkomaalaisille yhtiölle mahdollisuuden ryöstää luonnonvaramme?

Tällä hetkellä toimiviin kaivoksiin sovelletaan osittain vanhaa lakia, koska luvat on myönnetty vanhan lain aikaan.

Pienenä vinkkinä, että pelkällä kaivoslailla ei tee mitään, vaan siihen rinnalle tarvitaan tehokkaat lupa- ja valvontaprosessit. Kaivoskeskustelussa näyttää menevän sekaisin uusi ja vanha kaivoslaki sekä ympäristö- ja vesilain vaatimukset. Ympäristölupa on se, jossa asetetaan tarkemmat kriteerit toiminnalle ja siihen sovelletaan ympäristösuojelulakia. Ympäristölupa- ja YVA-menettely ovat kelvollisia työkaluja, kunhan resurssit ovat riittävät. Sekä ympäristölupa että kaivoslupa on mahdollista myös peruuttaa. Esimerkiksi Belvedere Mining menetti uuden kaivoslain aikana lupansa, koska ei pystynyt asettamaan vaadittua vakuutta toiminnalleen. Lisäksi kannattaa huomioida, että malminetsintä ja varsinainen kaivostoiminta ovat eri asioita.

Se mitä itse suositan, olisi huomion kiinnittäminen lupa- ja valvontaviranomaisiin. Lupa-asioiden käsittely sekä niiden valvonta eivät voi olla vain yhden nimetyn viranomaisen vastuulla, vaan niihin on varattava riittävästi asiantuntevia resursseja. Valvonnan on oltava aktiivista ja epäkohtiin on voitava reagoida nopeasti ja tehokkaasti. Lupien täytyy olla oikeasti muutettavissa, mikäli tilanne ja olosuhteet muuttuvat. Myös mahdollista konkurssia varten haluaisin pohtia tarkemmin, missä järjestyksessä katetaan velkojien saatavia ja ympäristönsuojelukuluja.

Kaikki sai alkunsa ulkomaisen kaivosyhtiön Dragon Miningin kommentista, jossa he kertoivat ehtivänsä tyhjentää kaivoksen ennen suomalaisten lupaviranomaisten toimenpiteitä. On sama asia, mikäli 18-vuotta täyttänyt nuori rehvastelisi sillä, miten helposti Suomessa saa ajokortin jonka jälkeen voi kaahailla maanteillä miten lystää ilman että poliisit ehtivät tehdä mitään. Vaikka joku nuori näin toimisikin, onko perusteltua vaatia kaikkien ajo-oikeuksien kieltämistä sekä ajokorttilain välitöntä muuttamista? Auttaisiko kenties joku muu toimenpide?