Sanna mukana vapaaehtoistoiminnassa

“Ihmiset ovat nykyään aika materialisteja, kaikilla pitää olla kaikkea. Hektisessä elämäntyylissä helposti unohtuu se, mikä loppupeleissä oikeasti on elämässä merkityksellistä, kuten terveys ja läheiset. Vapaaehtoistyössä huomaan aina sen, että on niin paljon ihmisiä, joilla ei ole oikeastaan mitään. Kyllä sen onnellisuuden tuo ihan muut asiat kuin tavarat ja merkkivaatteet”, pohtii Sanna Luoma.

Lapsuutensa maatilalla viettänyt Sanna tietää, miltä tuntuu kun rahaa ei juurikaan ole. “Sain viettää tosi onnellisen, turvallisen ja aktiivisen lapsuuden peltojen ja eläinten keskellä, vaikka meillä ei ollut oikeastaan mitään. Vaatteet kierrätettiin, kaikki marjat ja kasvikset kasvatettiin itse, lihaa tuli omalta tilalta ja kaikki mitä ikinä tarvittiin niin se tehtiin itse. Missään ei ollut varaa käydä. Välillä ruuasta oli oikeasti pulaa, enkä muista että meillä olisi koskaan ollut herkkuja. Mutta silti asiat olivat tosi hyvin.”

Vapaaehtoistyö, kuin myös kolmannen sektorin toiminta kuten yhdistysten, kansanopistojen ja kansalaisopistojen, toiminta on entistäkin arvokkaampaa ja vaikuttaa juuri siihen kohderyhmään, joilla voi olla kaikkein vaikeinta. Kun elämässä eteen tulleet haasteet ja vastoinkäymiset ovat vieneet ihmiseltä voimavarat, voi olla vaikeaa alkaa etsimään apua tai tukiverkkoa.


Miksi olet vapaaehtoistyössä?

Vaatimattomista lähtökohdista ponnistanut Sanna opiskeli sittemmin juristiksi, mutta juuriaan hän ei ole unohtanut. Sen vuoksi Sanna tekee paljon myös vapaaehtoistyötä, kuten käy SPR:llä ja on toiminut useita vuosia Rikosuhripäivystyksessä. Vapaaehtoistyön kurssi on käyty Ensi- ja turvakodilla. “Minusta on niin hienoa, että voin hyödyntää koulutukseni tuomaa tietotaitoa ja antaa ilmaista oikeudellista neuvontaa apua tarvitseville. Toisaalta voin toimia ihan vaikka tukihenkilönä tai ruokajakelussa. Toisten auttaminen ei ole itseltä pois ja siitä saa niin paljon myös itselle. Tulee oikeasti hyvä mieli.”

Ihan pienilläkin asioilla voi auttaa ja olla avuksi. Välillä ajattelen, että apua tarvitsevia on niin paljon että mitä ihmettä voin edes tehdä, eihän minun yksittäisen ihmisen toimet ole riittäviä. Mutta se yksikin pieni neuvo tai pieni apu voi olla sille ihmiselle tai perheelle todella tärkeä juuri siinä hetkessä.”


2. Milloin olet aloittanut vapaaehtoistoiminnan?

“ Muistan että pidin jo ala-asteikäisenä kerhoa saman alueen muille lapsille, joissa puhuin ympäristön roskaamisesta. Nuoruudessa järjestin kaverini kanssa konsertteja, joilla rahoitettiin nuorten pesäpallon harrastamista. Varmaan jo lapsuudessani ihan siellä maaseudulla oli tapana, että kyläläiset auttavat toisiaan. Peltotöissä oli sukua apuna, ja kun kaikkia työkoneita ei ollut joka talossa niin niitä sitten lainailtiin. Auttamisen halu ja toisten huomioiminen lähtee jo kotoa.”


3. Millaisia ominaisuuksia ja taitoja näet itselläsi olevan?

“Olen huomannut, että vaadin vahvasti itseltäni ja muilta tasapuolista ja oikeudenmukaista kohtelua ja toimintaa. En voi sietää toisten laiminlyömistä tai huonoa kohtelua, ja todella usein löydän itseni tilanteesta jossa puolustan niitä, jotka eivät saa ääntään kuuluviin. Koen olevani vahva ja rohkea luonne. Olen kokenut elämässäni niin haastavia asioita ja joutunut selviytymään yksin, että ihan heti ei tule mieleen asiaa josta en jollakin tavalla selviytyisi. Olen kyllä toisaalta myös herkkä ja empaattinen, osaan asettautua toisten asemaan ja silloin koen voimakkaasti auttamisen halua. Olen sellainen monitoiminainen: osaan rakentaa ja remontoida, puhua ja kuunnella, tukea ja kannustaa. Juristina olen työskennellyt paljon oikeudenkäynneissä, joten sieltä olen saanut valtavasti oppia oikeudenmukaiseen, rehelliseen ja inhimilliseen toimintaan. Olen tottunut puolustamaan oikeudenmukaisuutta ja varmistamaan rikosvastuun toteutumisen.”