Haluan olla ihminen, kuuntelija ja vaikuttaja, jota on helppo lähestyä ja joka on kaikissa tilanteissa aito oma itsensä. Mottoni on, että ole nöyrä mutta älä nöyristele. Kohtaa ihmiset ihmisinä ja hoida asiat asioina.

Haluaisin vaikuttaa turvallisuutta koskeviin asioihin, maahanmuuttokysymyksiin, perheiden ja naisten asemaan, opiskelijoihin liittyviin kysymyksiin sekä yrittäjyyteen. Urheiluseurojen toimintaa sekä lasten ja nuorten liikkumista tulee tukea. Korkeakouluopintojen sekä liikuntaharrastamiseen tulee olla mahdollisia kaikille, tulotasosta ja perhetaustasta riippumatta. Äitini toimii oman isäni omaishoitajana, joten olen seurannut läheltä vanhusten ja omaishoitajien arkea. Haluaisin parantaa myös heidän asemaa ja olla varmistamassa, että heidät huomioidaan päätöksenteossa ja että vanhuksille turvataan laadukkaat ja inhimilliset palvelut. On syytä muistaa, että jos olemme onnekkaita, olemme itse käyttämässä niitä vanhuspalveluita, joista nyt olemme päättämässä!

En muista, milloin viimeksi kotimaisen maidon ja lihan puolesta olisi puhuttu näin paljon kuin viime viikkojen aikana. Hyvä niin!! Minä kannatan puhdasta kotimaista ruokaa ja ruokatuotantoa ja haluan tukea maaseutuyrittäjiämme! Haluaisin rajoittaa ulkomaisten maataloustuotteiden maahantuontia. Lihansyömisen lopettaminen ei pelasta meitä ilmastokriisiltä! Puheet liha- sekä maitotuotteiden lisäverottamisesta on järjenköyhää ja lyhytnäköistä ajattelua.

Olen huolissani saamen kielen ja kulttuurin säilymisestä, jota meidän tulisi vaalia ja edistää.

Haluan helpottaa ja tukea työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, äitien työssäkäymistä sekä perheiden arjesta selviytymistä.

Taustani vuoksi myös luonto ja eläinten hyvä kohtelu ovat lähellä sydäntäni. Ilmastonmuutoksessa yksikään valtio ei voi vähätellä omaa osuuttaan ja jokaikisen maan ja kansalaisen panosta tarvitaan. On kuitenkin ymmärrettävä, ettei Suomi aiheuta suurimpia saasteita tai päästöjä, mutta Suomi voi sivistysvaltiona näyttää esimerkkiä, kuinka voimme elää kestävällä tavalla.

Olen ollut niin monessa mukana ja olen havainnut paljon kehittämisen kohteita, joten on vaikeaa nimetä vain muutamia niistä. Tässä kuitenkin pääteemani: lue lisää ajatuksiani Julkaisuista.

1. Turvallisuus ja rikosten seuraamukset

Työni on vielä kesken. Kuntavaaleihin 2017 oli helppo valita sydäntäni lähellä oleva teema; turvallisuus ja poliisiresurssit. Olen pystynyt edistämään poliiseille suunnattujen määrärahojen lisäämistä Lappiin ja saanut ylimpien päätöstentekijöiden huomion kiinnitettyä Lapin turvallisuustilanteeseen sekä huutavaan poliisipulaan. Työni on kuitenkin vielä kesken. Kansanedustajana pystyisin paremmin ja tehokkaammin edistämään koko Lapin turvallisuuskysymyksiä, liittyivätpä ne poliisien riittäviin resursseihin, ennaltaestävään työhön tai esimerkiksi laittomaan maassaoloon. Haluan varmistaa, että luvatut lisävirat ja miljoonat budjetoidaan myös tuleville vuosille!

Myös rangaistusten kiristäminen erityisesti väkivalta- ja seksuaalirikosten osalta olisi mielestäni erittäin tärkeää, sillä tällä hetkellä rangaistuskäytäntö ei vastaa rikoksista ilmenevää syyllisyyttä ja uhrille koituvaa vahinkoa. Sama koskee myös asianomistajalle tuomittavia vahingonkorvauksia, jotka varsinkin henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa ovat käsittämättömän alimitoitettuja. Viime vuosina huomiota on kiinnitetty pääasiassa vastaajan oikeusturvan vahvistamiseen, nyt olisi korkea aika huolehtia asianomistajien ja todistajien asemasta ja oikeusturvasta. Myös useiden perättäisten ehdollisten vankeusrangaistuksen tuomitsemista olisi syytä tarkistaa. Näpistysten johdosta saatujen sakkorangaistusten muuntaminen vankeudeksi on työn alla ja oikeusministeriö on valmistellut tätä kovasti toivomaani muutosta. Turhauduin syyttäjänä siihen, että sarjanäpistelijöille ei koitunut käytännössä minkäänlaista seuraamusta täysin tahallisista, jatkuvista anastusrikoksista, joiden laskun maksoivat lopulta kauppiaat.

Perheväkivaltarikosten esitutkintaan, syyttämiseen ja tuomitsemiseen on syytä kiinnittää aivan erityistä huomiota ja pyrkiä kaikin mahdollisin keinoin vähentämään Suomessa tapahtuvaa perheväkivaltaa. Ensi- ja turvakotien toiminta on turvattava.

Järjestäytyneet rikollisryhmät ovat vakava turvallisuusuhka Suomessa. Mikäli rikoksia tehdään osana järjestäytynyttä rikollisryhmää, on mahdollista tuomita kovempi rangaistus. Tällä hetkellä kynnys tuomita kovennetulta rangaistusasteikolta on aivan liian korkea.

Oikeustieteen opettajana ja yli 10 vuotta oikeudenkäynneissä edustaneena juristina olen törmännyt lukuisiin lainsäädännön ongelmakohtiin, joihin haluan kansanedustajana vaikuttaa.

Maahanmuutto

Rikoksiin syyllistyminen ja vankeuslajiseen rangaistukseen tuomitseminen tulisi olla turvapaikanhakijan, tai pikemminkin kenen tahansa maahanmuuttajan, nopeutetun käännyttämispäätöksen peruste. Rikokseen syyllistymisen pitäisi olla automaattisesti este myöntää oleskelulupa tai kansalaisuus. Maahanmuuttajien sijasta puhuisin mieluummin ulkomailta muuttaneista henkilöistä. Oleskelulupaprosessin ja päätöksenteon on oltava nopeaa, kuukausissa mitattavaa, koska vuosien odotteluajat ovat yhteiskunnalle erittäin kalliita ja aiheuttavat levottomuutta. Turvapaikkaperusteella oleskelulupia tulisi myöntää vain aivan poikkeustapauksissa ja täysin selvissä tilanteissa, joita lukumääräisesti myönnettäisiin vain muutamia vuosittain. Pakolaisleireillä olevat lapset ja perheet olisivat ensisijaisia avun kohteita. Eihän sairaalakaan hoida vain niitä potilaita, jotka ovat niin hyväkuntoisia, että pääsevät ominavuin hoidettavaksi, vaan usein suurimmassa hädässä ja avuntarpeessa olevat eivät edes pääse itse sairaalaan. Miksi toimisimme turvapaikanhakijoiden kohdallakaan tällä tavoin? Työn, koulutuksen tai perheenyhdistämisen vuoksi tulevien kotouttamista tulisi nopeuttaa ja tehostaa. Koska väestömme ikääntyy ja yhä pienempi osa työssäkäyvää väestöä kustantaa eläkkeet ja tuet, tarvitsemme työtä tekeviä ihmisiä, myös ulkomailla syntynyttä työvoimaa Suomeen.

2. Opiskelijat, yrittäjät ja muut "lainsuojattomat"

Opiskelijat ovat joutuneet kokemaan monenlaisia muutoksia, joista osa ei ole ollut täysin onnistuneita. Korkeakoulujen valintakoeuudistus ei voi muuttaa jatko-opiskelupaikkojen saamista pelkästään lukion arvosanoihin perustuvaksi. Valintakokeet, avoimen yliopiston opintokiintiöt sekä avoimet väylät tulee olla todistuspohjaisen valintaprosessin rinnalla.

Opintotuki ei voi olla pääasiassa opintolainaperusteinen. Myös ansiotyössä käyvän opiskelijan tulorajoja on syytä tarkistaa. Etenkin Lapissa meidän olisi syytä kehittää yliopiston ja maakunnan yritysten välistä yhteistyötä.

Ammatillisen koulutuksen reformilla on uudistettu ammatillinen koulutus ja nyt on syytä tehdä tarvittavat korjaukset, jotta reformi täyttää sille asetetut tavoitteet. Yhteistyötä oppilaitoksen ja työpaikan välillä on lisättävä, työpaikkaohjaajien rooli on tärkeä ja siihen on resurssoitava riittävästi ohjaajia. Myös opettajan ja oppilaan välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä on lisättävä, ettei ongelmia kohdannut nuori jäisi yksin eikä lopettaisi opintojaan. Oppilaan tukemista ja erilaisia tukimuotoja on lisättävä. Itsenäistä oppimista ja itsensäkehittämistä on ohjattava.

Kansanopistojen ja kansalaisopistojen rooli elämän nivelvaiheen oppilaitoksina on syytä huomioida ja niiden ylläpitoedellytyksiä on tuettava.

Yrittäjät

Yrittäjät joutuvat toimimaan aivan valtaisan lainsäädäntö- ja määräysviidakon, erilaisten lupien sekä asiakirjojen ja ilmoitusten laatimisen keskellä, minkä lisäksi yrittäjä kantaa raskaan taloudellisen vastuun yritystoiminnasta. Monet työoikeudelliset lait eivät koske yrittäjiä.

Yrittäjien asemaa työtä tarjoavina ja työllistävinä tahoina voisi helpottaa monin eri keinoin. Alennetaan arvonlisäverokantaa, jotta kuluttajilla olisi mahdollisuus käyttää enemmän palveluita, kuten kampaamo- ja ravintolapalveluja. Samalla yrittäjä voisi saada palkattua lisätyövoimaa. Helpotetaan paikallista sopimista työpaikoilla, koska monessa työpaikassa työolosuhteet yksinkertaisesti vain ovat erilaisia eri puolella Suomea. Esimerkiksi Lapissa välimatkat ovat pitkiä, talvet kylmiä ja lumisia, ja matkailualan palvelut ovat hyvin erilaisia kuin vaikkapa pääkaupunkiseudulla. Irtisanomista on helpotettava niissä tilanteissa, joissa työntekijä tietoisella ja tahallisella toiminnallaan aiheuttaa vahinkoa. Muutetaan lain sanamuotoa siten, että tulkintaerimielisyyksille ei jäisi tilaa mutta irtisanominen olisi mahdollista tilanteessa, joissa yrittäjän on pakko suojella omaa yritystään ja sen muita työntekijöitä. Työaikalainsäädäntöä on uudistettava siten, että työnantaja voi sopia työajoista työntekijöidensä, tai työntekijöiden keskuudestaan itse valitsemansa edustajan kanssa paikallisesti.

Yrittäjien oikeusturvaa on kehitettävä ja sairauspäivärahan omavastuuosuutta pienennettävä. Verotus ja kaavoitus ovat ensiarvoisessa asemassa.

Lapin elinkeinot

Lappi tarvitsee kaikkia elinkeinojaan; niin metsäteollisuutta kuin kaivosteollisuuttakin, porotaloutta sekä matkailua. Yksi elinkeino ei voi rajata toisen menestymisenmahdollisuuksia pois.

3. Saamen kieli ja kulttuuri

Meillä Lapissa puhutaan pääasiassa neljää kieltä: suomea, pohjois-saamea, inarinsaamea ja koltansaamea. Saamen kieli on erittäin uhanalainen, niitä puhuu vain noin 3 000 ihmistä Suomessa. Saamen kieli on tärkeä osa saamelaiskulttuuria. Se myös sisältää erityistä terminologiaa muun muassa liittyen poronhoitoon, kalastukseen, pyyntiin ja käsitöihin ym.

Kaikki saamen kielet ovat uhanalaisia, pienimmät saamen kielet ovat erittäin uhanalaisia. Kielten elvytystoimenpiteet ovat saaneet kielen puhujien määrän kasvamaan, mutta elvytystoimenpiteistä huolimatta kielet ovat edelleen erittäin uhanalaisia. Saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella saamen kielenopetusta on tai on ollut tarjolla Sodankylässä, Rovaniemellä, Oulussa ja Helsingissä. Saamelaisilla on subjektiivinen oikeus saada päivähoitoa saamen kielellä koko maassa. Päivähoitolakiin lisättiin vuonna 1981 viittaus saamelaisten oikeuteen saada päivähoitoa saamen kielellä.

Suurin haaste saamen kielen säilymisen kannalta on nimenomaan se, että saamelaisalueiden ulkopuolella asuu suurin osa saamea puhuvista ihmisistä. Sen vuoksi on erityisen tärkeää varmistaa monipuolinen ja jatkuva saamenkielinen varhaiskasvatus ja opetus nimenomaan muuallakin maassa kuin pelkästään saamelaisten kotiseutualueella.

Peruskouluopetuksessa haasteena on se, ettei saamenkielisiä oppimateriaaleja ole saatavilla kaikissa aineissa, vaan esimerkiksi opettajat tekevät itse saamenkielistä opetusmateriaalia. Saamenkielentaitoisista viranomaisista on pulaa, joten kielen opetusta olisi oltava tarjolla eri ammattiryhmien koulutuksessa.

Lapin tulisi olla esimerkin näyttäjä ja kantaa maakuntana vastuuta ja huolta saamenkielen sekä kulttuurin kehittämisestä ja ylläpitämisestä. Jos Lappi ei sitä tee, kuka sitten?
Saamen kieli ja kulttuuri ovat meillä rikkauksia, joista meidän tulee olla ylpeitä.

4. Perheet: -kun äiti voi hyvin, perhe voi hyvin!

Rovaniemi kamppailee samasta ongelmasta kuin monet muutkin kunnat: tarvitsemme lisää asukkaita, erityisesti lapsia ja työikäisiä. Haluan, että Lappi tarjoaisin niin houkuttelevia mahdollisuuksia ja perheystävällistä asumista, että kääntäisimme muuttotappiomme voitoksi. Meidän tulee tavoitella sitä, että työikäiset ja perheet haluaisivat muuttaa Lappiin, kasvattaa lapsensa täällä, tarjota osaamisensa Lapin käyttöön ja kokea kaikki ne Lapin vahvuudet ja hienoudet, mitä meillä täällä oikeasti on tarjolla!

Työn ja perhe-elämän tulee olla helpommin yhteensovitettavissa. Ei ole oikein, että vanhemmat kokevat huonoa omatuntoa työssä ollessaan. Vastaavasti heidän ei kuuluisi murehtia töitään silloin, kun viettävät arvokasta aikaa perheidensä parissa. Etätyön tekemistä tulee tukea ja lisätä, sillä pitkälti kaikki se työ, mitä työhuoneissa suoritetaan, voitaisiin tehdä paikasta riippumatta. Myös kotona.

Perheystävällinen työpaikka on myös houkutteleva ja tavoittelee aidosti juuri niitä parhaita työntekijöitä.

Perhe ei ole työpaikalle uhka, ellei työ ole perheelle uhka. Ja jos äiti voi hyvin, perhe voi hyvin. Yhteiskuntamme voi hyvin.

Molemmat vanhemmat ovat yhdenvertaisia. Äitien työntekemistä ja osa-aikatyön vastaanottamista tulee helpottaa silloin, kun he ovat lastensa kanssa kotona. Ei voi olla niin, että hyvinkin vähäinen, pieni työtehtävä, luottamustoimi tai muu vastaava työelämään liittyvä suoritus vie siltä päivältä koko vanhempainrahan! Myöskään se ei ole tätä päivää, että osa-aikatyötä suunnittelevalta vanhempainvapaalla olevalta edellytetään tarkkaa tietoa reilusti etukäteen siitä, minä päivänä osa-aikaista työtä suunnitellaan tehtävän. Jos vanhempainrahaa joka tapauksessa perheelle maksetaan, olisi lähinnä kohtuullista, jos pienen lisätulon hankkimista helpotettaisiin. Pienten lasten perheet ovat muutoinkin taloudellisesti usein tiukilla, joten pienet osa-aikaiset työtehtävät ja lisätulot vapauttaisi varoja kulutukseen ja samalla lisäisi hieman verotuloja. Äidit vastaavat edelleen suurimmaksi osaksi pienten lasten kotihoidosta. Jos osa-aikatyön tekemistä helpotettaisiin, äidit eivät erkaantuisi työelämästä vaan töihin palaaminen voisi jopa helpottua vanhempainvapaan jälkeen

Vanhempainvapaat tulee voida jakaa joustavammin vanhempien kesken, myös osissa, jolloin lähtökohtana olisi perheen yksilöllinen tilanne.

Päivähoitomaksuja tulee tarkistaa, jotta yhä useammalla perheellä olisi mahdollisuus varhaiskasvatuspalveluihin pienemmillä
kustannuksilla. Jos tavoittelemme kaksivuotista esiopetusta, sen tulisi olla maksutonta.

Ensi- ja turvakotipalvelut on taattava kaikille ja perheväkivaltatilanteet on kerta kaikkiaan saatava vähenemään Suomessa.

5. Ikäihmisten haasteet

Kuka pelastaisi ikäihmiset ilmastonmuutokselta?

Huolehditaan ikäihmisten palveluista. Mikäli hyvin käy, olemme itse tulevaisuudessa käyttämässä niitä palveluita, joista päätämme nyt! Huomioidaan omaishoitajien raskas ja äärimmäisen tärkeä työ ja huolehditaan heille myös riittävät mahdollisuudet vapaapäiviin ja voimaantumiseen. Tarvitsemme omaishoitajiamme.

Yhteiskunta muuttuu nopeammin kuin koskaan aiemmin: palvelut sähköistyvät ja siirtyvät verkkoon. Olettehan huomanneet, että kylillä ja harvaanasutuilla alueilla asuu paljon ikäihmisiä? Koska yhteiskunta ja palvelut digitalisoituvat, viranomaisten neuvonta siirtyy verkkoon ja yhteydenotot tapahtuvat yhä useammin puhelimen sijasta sähköpostitse tai sähköisellä kaavakkeella, monet ikäihmiset ovat vaarassa pulahtaa tuen saamisen ulkopuolelle. Yksin asuvilla tai kotonaan asumaan kykenevillä ikäihmisillä ei aina ole riittäviä taitoja internetin tai sähköpostin käyttämiselle, saati tietokonettakaan. Kuinka me turvaamme heille palvelujen saatavuuden ja yhteydenpidon silloin kun he apua tarvitsevat? Tai onko kaikilla ikäihmisillä mahdollisuutta netinkäyttöön tai onko nettiä saatavissa kaikkiin niihin kyliin, joissa ikäihmisiä asuu?

Toisaalta ikäihmiset kohtaavat hyvin erilaisia ongelmia ja haasteita. Viime aikoina on keskusteltu entistä kiivaammin ilmaston lämpenemisestä ja päästöistä, kun viimeisimmät tutkimustulokset paljastivat maapallon tilanteen olevan paljon uhkaavamassa tilassa kuin olemme ajatelleet. Olemmeko ajatelleet, mitä nämä vaatimukset merkitsisivät ikäihmisille? Miten muutokset ja rajoituksen vaikuttaisivat yksinasuviin eläkeläisiin ja vanhuksiin?


Yhteiskuntamme pyrkii edistämään ikäihmisten asumista omissa kodeissaan mahdollisimman pitkään ja lisäämään kotihoidon määrää. Mikäli asuntojen lämmitysjärjestelmiä pyritään muuttamaan öljylämmityksestä ympäristöystävällisempään vaihtoehtoon, miten pienellä eläkkeellä toimeentulevat ikäihmiset selviäisivät näistä velvoitteista? Kylissä ja maaseudulla asuvat
ikäihmiset tarvitsevat autoa kulkemiseen eikä uuteen, vähäpäästöiseen autoon ole välttämättä varaa.